Arkisia havaintoja tieteen kehityksestä

”Tieteen rikkaus ja haaste on tutkitun tiedon jatkuva kehittyminen ja muuttuminen”, kirjoittaa Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen Tutkitun tiedon teemavuoden blogissa.

Manailen jälleen kerran taloyhtiön roskakatoksessa. Korona-ajalle tyypillinen ilmiö, nopeasti täyttyvät roska-astiat, konkretisoituu silmieni edessä. Revin antaumuksella kartonkikeräykseen heitettyjä laatikoita, jotta keräysastiaan mahtuisi enemmän pahvia. Arvostan kuitenkin naapureitani, jotka osaavat lajitella roskansa. Olemme oppineet kotona, koulussa ja mediasta, millainen merkitys kierrätyksellä on omalle ja ympäristömme hyvinvoinnille.

Olen syntynyt 1960-luvulla, kasvanut pastöroimattomalla maidolla, mummon ruisleivällä ja korvasienillä. Olen kantanut tiskiämpäriin kerätyt ruoanjätteet mummolaan ja kun niin ei saanut enää tehdä, laitettiin jätteet isän tekemään kuoppaan. Siitä sai myöhemmin hyvää multaa. Opiskelemaan lähdettyäni suurin järkytys ei suinkaan ollut kaupungin meteli vaan se, että ruoanjätteet piti heittää roskapussiin. Olin onnellinen, kun biojäteastioista tuli normaali osa roskakatosta.

Tieteen kehitys näkyy arjessamme monin tavoin, vaikkemme aina osaakaan yhdistää tutkijoiden pitkäjänteistä työtä oman elämämme ilmiöihin. Kävelen kotipihalta juna-asemaa kohti ja pohdin omaan elämääni heijastunutta tieteen kehitystä.

Ensimmäiset kirjalliset tuotokseni syntyivät lyijykynällä ruutuvihkoon. Maisterin tutkinnon opinnäytteeni kirjoitin matkakirjoituskoneella. Kohta istun junassa ja naputtelen työsähköposteja tietokoneellani. Olen hiihtänyt puusuksilla, mutta nykyään suksieni pohjista löytyy ihmeelliset karvapohjat. Isän kompostointioppien rinnalle on tullut Bokashi-ämpäri, joka fermentoi biojätteet lannoitteeksi mikrobeja ja hapetonta tilaa hyödyntäen.

Astun Kuopion junaan. Noudatan maskisuositusta, vaikka vaunussa on lisäkseni vain kolme ihmistä. Jatkuvasti päivittyvään tutkimustietoon perustuvien koronaohjeistusten seuraaminen on ollut aikamoista poukkoilua. Asiantuntijoiden toistelema lauseenparsi ”tämänhetkisen tiedon valossa” voikin kuulostaa epävarmalta oli kyse sitten viruksen leviämisestä tai maapallon lämpenemisestä. Eikö se nyt voi sanoa mitään varmaksi?

Tieteen luonteeseen kuuluu epävarmuus, itsekorjautuvuus, erilaiset näkemykset ja niiden vuorovaikutus sekä jossain vaiheessa sen tärkeän havainnon tai tutkimustuloksen muuttuminen arkipäivän itsestään selvyydeksi. Tieteen rikkaus ja haaste on tutkitun tiedon jatkuva kehittyminen ja muuttuminen.

Ohitamme Mynttilän aseman. Katson harvaan asuttua metsäistä maisemaa, johon haluaisin sulautua ja olla osa luontoa. Käyköhän tuolla kukaan sienessä tai puolukassa? Jos käy, toivottavasti vie roskat pois. Kasvomaskin maatuminen voi kestää 500 vuotta. Pitäisiköhän hankkia sellainen poimintalaite, jolla voisin kerätä työmatkalla maskit ja muut roskat maasta?

Lea Ryynänen-Karjalainen

Kirjoittaja on Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja ja Tutkitun tiedon teemavuoden ohjausryhmän 2. varapuheenjohtaja.

Vanhemmat julkaisut:

8.10.2021
Tutkimusten mukaan syitä rokotteiden ottamiseen liittyvään epäröintiin on monia, kirjoittaa THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta Tutkitun tiedon teemavuoden blogissa.
29.9.2021
"Tarvitsemme riittävästi LUMA-osaamista ja -ammattilaisia, jotta yhteiskunta voi kukoistaa innovaatioilla ja kestävillä ratkaisuilla", kirjoittaa opetusneuvos Paavo-Petri Ahonen Tutkitun tiedon teemavuoden blogissa.
16.9.2021
”Tieteen rikkaus ja haaste on tutkitun tiedon jatkuva kehittyminen ja muuttuminen”, kirjoittaa Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen Tutkitun tiedon teemavuoden blogissa.